Toi Leatherrockmanin kertomus naapurintädistä ja pieniksi jääneistä nahkahousuista on aika herkullinen. Ei ihme että siitä on jäänyt pysyvä jälki.

Itsellä, samoin kuin Jatimaticilla, 80-luku teki vaikutuksen. Yläasteella ollessa ihailin vähän vanhempia lukiotyttöjä, joista osa ajan hengen mukaisesti käytti nahkahousuja ja niittirotseja. Brittirock oli silloin kovassa huudossa.

Itselläni ei ole mitään tiettyä hetkeä mistä nahka-elämän voisi sanoa alkaneen. Se on pikemminkin kehittynyt ja jalostunut pikkuhiljaa. Ja tietysti liittynyt motoristin elämäntapaan.

80-90 luvuilla nahkaan pukeutunut ihminen ei ollut mikään poikkeus ja nahkavaatteita sai tavallisista vaateliikkeistä. Vaikutuksen ne kuitenkin tekivät jo silloin.

Nykyään, kun aitoa nahkaa pitää erikseen hankkia ja nähdä vaivaa sen eteen, on selvää että sitä käyttävä henkilö on poikkeus valtavirrassa. Heteromiehenä katselen tietysti nahkanaisia sillä silmällä mutta mielenkiinnon herättää ilman muuta myös nahkaan pukeutuva mies. Itselleni mieltymys nahkaan ei ole oikeastaan ollenkaan seksuaalinen kysymys. Siksi olenkin työntänyt taka-alalle sen ajatuksen, että liikkuessani kylillä lempiasussani: bootseissa, mustissa nahkahousuissa ja farkkutakki-mallisessa mustassa nahkarotsissa, joku voi saada mieleensä tietyn stereotypian.

Saakoot sitten. Tämä on minun juttuni eikä hänen.