↑ Palaa kohteeseen Novelleja

Sadepäivän ilta

Tämä aihe sisältää 3 vastaukset, 3,136 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi  Nahkafarkkuinen mies 2 vuotta, 10 kuukautta sitten.

Esillä 4 viestiä, 1 - 4 (kaikkiaan 4)
  • Julkaisija
    Viestit
  • #218108

    Anonymous
    Jäsen

    Sadepäivän ilta, osa 1.

    Oli sateinen viikonloppu ja ystäväni oli tullut käymään luonani. Nykyisin näimme harvoin ja tuntui mukavalle nähdä pitkästä aikaa. Muistelimme mukavia yhteisiä juttuja viinilasin äärellä. Kirsi oli eronnut miehestään muutamia kuukausia sitten, minä olin ollut yksin hieman pitemmän aikaa. Vaikka molemmilla puhe kääntyi ajoittain seksiin, niin meillä ei ollut pienintäkään aikomusta lähteä katsomaan yöelämää. Mieluimmin viettäisimme illan kahden ja ravintolaan ehtii myöhemminkin.

    Kirsi harmitteli sadetta, minua taas sade kiihotti. Olisin voinut pukea sadevaatteet ja lähteä vaikka heti ulkoilemaan. Tuntui vain jotenkin nololle kertoa sellaisesta asiasta. Sateeseen ei normaalisti yhdistetty mitään eroottista, eikä perinteisiä sadevaatteita pidetty edes aikuisille sopivina asuina. Nykyisin kuului pukeutua goretex asuihin. Olihan goretex kätevä sadeasu, mutta siinä ei ollut sitä samaa fiilistä mitä sadeasu antoi.

    Lähtisitkö mistään hinnasta nyt ulos? Kuului Kirsin kysymys.

    Mitä? Siis lähtisinkö ulos? Ilman muuta jos saisin pukeutua kunnolla. Miten sen nyt sanoisin etten olisi idiootti? Tietysti pukisin mutta sadeasun, vastasin. Helkutti, mä kiihotuin ihan hillittömästi. Yritin olla rauhallinen mutta tuntui että hengästyn, huohotan. Miten mä pystyn olemaan rauhallinen? Ryyppäsin viiniä ja sanoin meneväni vessaan.

    Katsoin peilistä punottaako kasvoni. Ei niin paljon kun kuvittelin. Rauhallisesti, hoin itselleni. Nyt vaan pitää keksiä muuta puhuttavaa kun sade, ajattelin. Hain meille lisää viiniä ja koitin kääntää puhetta muuhun. Hetken päästä Kirsi otti taas sateen puheeksi. Ikävää kun sataa, niin ei huvita yhtään mennä ulkoilemaan, hän tokaisi. Nyökytin päätäni ollakseen samaa mieltä. Millainen sadeasu sinulla on? Kirsi kysyi. Vastasin että yleensä käytän goretex asua mutta on mulla perinteisetkin sadevaatteet. Mä en ole saanut hankittua mitään, vaikka tälle kesää on satanut niin paljon ja se on ollut mielessä. Kirsi sanoi. Tunsin oloni vaivautuneeksi, jotain muuta puhuttavaa kiitos, ajattelin.

    Taas jatkettiin muita aiheita kunnes Kirsi otti sadevaatteet uudelleen aiheeksi. Pitääkö goretex hyvin sadetta? Mietin hetken mitä vastasin, ihan hyvin mutta kyllä perinteinen sadeasu on parempi sateessa. Mä sain hullun idean, Kirsi tokaisi. Niin vastasin epäröiden. Mä haluan kokeilla sitä sun goretex pukua niin laita sä se parinteinen sadeasu ja lähdetään ulos. Ei voi olla totta, ajattelin.

    Mun sade-, muovi- ja kumivaateet oli samassa paikassa. Jos mä haen nopeasti jotain ja Kirsi ei tule katsomaan, niin voin selvitä jotenkin. Mutta Kirsi tietysti seurasi perässä kun lähdin hakemaan asuja. Miksi en ollut pitänyt yhtä sadepukua jossakin niin, että sen voi ottaa huomaamattomasti, kirosin. Eihän tällaista tilannetta pitänyt koskaan tapahtua, ajattelin. En osannut kuvitellakaan että joku olisi kiinnostunut minun sadeasuista. Mitä jos nyt hokaisin, etten muista missä se mun sadeasu on? Ei, sitten sitä etsitään ja mä varmasti paljastun. Jos kerron miten asia on, niin mun ei tarvi vältellä koko iltaa tätä juttua. Kyllä Kirsi ymmärtää tämän, ajattelin.

    Lupaatko ettet sitten ihmettele ja tää juttu jää vaan sun tietoon? Kysyin Kirsiltä. Tietysti, hän vastasi. aloitin varovasti, on yksi juttu mistä en ole juuri kertonut kenellekään. Niin, Kirsi vastasi epäröiden. Mä avasin yhden kaapin, missä oli kymmeniä sade-, muovi- ja kumiasuja henkarissa roikkumassa.

    Kirsi katsoi asuja hämmentynyt ilme kasvoilla. Onko noi sun? Nyökkäsin vastatakseni myöntävästi. Siis mitä nää on? Kirsi ihmetteli ja tunnusteli asujen pintaa. Mä oon sellainen kumi ja muovi fetissi. Tykkään pukea tollaisia asuja, vastasin. Tuntui helpottavalle kertoa asiasta mutta olin äärimmäisen kiihottunut. Mä en tajua, Kirsi ihmetteli. Harva tajuaa, vastasin.

    Mun piti selittää Kirsille, että mä kiihotun seksuaalisesti näistä asuista. Kirsi kuunteli koko ajan kiinnostuneena. Kirsi katseli asuja ja nosteli jotain kaapista ulos. En tiennyt mitä ajatella, halusinko että kukaan katsoo minun kumipukujani vai oliko se jotenkin kiihottavaa. Lähinnä olin jännittynyt.

    Kirsi pyysi että näyttäisin miltä kuminen kissapuku näyttä päälläni. Ei voi, ajattelin. Silti tunsin jotain salaista kiihotusta, jos esiintyisin kumisessa kissapuvussa Kirsille. Epäröin pitkään ennen kuin vastasin mitään. Jostakin syystä sanoin ihan kuin ajattelematta mitään…. Mitä sä haluaisit nähdä?

    Sadepäivän ilta, osa 2.

    Miltä tällainen tuntuu päällä? Kirsi kysyi ja osoitti kumista kissapukua.
    Vaikea selittää, se pitää itse kokeilla, vastasin.
    Vaikea kuvitella, että kukaan haluaa vapaaehtoisesti tällaista päälleen, Kirsi ihmetteli.
    Hmm, ei varmaan kaikki tykkää. Mutta jos tuntee mieltymystä johonkin, niin sitä fiilistä ei saa muuten. Siinä tulee sellainen jokin käsittämätön tunne, niin sitä ei voi saada mitenkään muuten kun noilla asuilla, kerroin.
    Ei varmasti, Kirsi tokaisi.

    Kirsi huomasi läpinäkyvän kissapuvun, ensin hän kiinnitti huomion kiinteisiin käsineisiin ja huppuun. Tarkemmin katseltuaan hän huomasi haarojenvälissä olevan naisten kondomin.
    Tämähän ympäröi sinut ihan kokonaan kumiin, hän hämmästyi ja tutki puvun yksityiskohtia.
    Kyllä, myöntelin. Voisitko näyttää tätä päälläsi? Kirsi kysyi.
    Pelkkä ajatuskin tuntui kiihottavalle, vaikka tuntui omituiselle näyttäytyä kenellekään kumiasussa.

    Varmistin että onko Kirsi todella sitä mieltä että haluaa nähdä sen asun minun päälläni. Kirsi suorastaan anoi että pukeutuisin hänen mielikseen siihen omituiseen kissapukuun.

    Aloin riisuutua vaatteistani, talkitsin ihoani ja kissapuvun sisäpintaa. Asettelin ensin jalat kumipuvun sukkaosiin, sitten rullasin pukua varovasti päälleni kunnes puku oli lähes haaroissani. Laitoin naisten kondomiin sisäpuolelle liukuvoidetta ja jatkoin puvun rullaamista päälleni. Käsineet olivat puvussa myös niin ihonmyötäiset, että ne piti laittaa rullaamalla käsiin. Ensin käsine ja hiha olivat väärinpäin, kun sain sormet paikoilleen niin aloin rullata käsinettä oikeinpäin ja samalla hiha rullautui paikoilleen. Puvussa oli vielä kiinteä huppu ja sen asettelin päähäni ja kasvo-osan tarkalleen oikealle paikalle. Kasvo-osassa oli vain silmien, sierainten ja suun reiät. Kasvo-osa oli lisäksi anatomisesti muotoiltu, joten kumi myötäili kasvoja ja nopeasti katsomalla se näytti kuin olisi ollut virheetöntä tasaista ihoa. Pyysin vielä Kirsiä sulkemaan selän puolella olevan vetoketjun. Enää jalkojen välissä oleva naistenkondomi roikkui odottamassa paikoilleen asettamista. Painelin sormin kondomia sisääni, liukuvoiteen ansiosta sen sai helposti paikoilleen.

    Sä näytät upealle tossa asussa, Kirsi ihasteli.
    Kiitos, sanoin. Kirsi otti minua toisella kädellä kädestä kiinni ja toisella tunnusteli kättäni ranteesta ylöspäin.
    Voiko ton puvun kanssa naida? Kirsi kysyi.
    Laitoin käteni jalkojen väliin ja työnsin pari sormea sisääni. Tämän naisten kondomin ansiosta tämän kanssa voi harrastaa todellista turvaseksiä, vastasin.
    Mä haluan nähdä, kun sä nait jonku kanssa tuo päällä, Kirsi sanoi viekkaasti.
    Eipä taida tähän hätään onnistua, vastasin.
    Kai sulla joku hoito on, Kirsi epäili.
    Eipä ole, vastasin.
    Kirsi epäröi että minulla olisi kuitenkin joku.

    Kun salaisuus oli paljastettu, minun teki mieli esitellä lisää asuja. Otin seuraavat puettavat asut, tällä kertaa muovia. Otin kaapista muutamia asuja, kaikki olivat materiaaliltaan kuin kertakäyttösadetakki tai muovipussi. Tästä muovisesta kelmumusta oli vain valmistettu ihan tavallisen vaatteen tapaisia asuja. Laitoin päälleni punaiset muoviset pikkuhousut, punaiset muoviset nilkkasukat, punaisen muovisen topin. Vielä halusin päälleni tuulipuvun tapaisen asun, mutta sekin oli sitä samaa ohutta muovia. Laitoin muovihousut jalkaani ja hupullisen takin päälleni. Kirsi seurasi tarkkaavaisena pukeutumistani.

    Kun olin taas saanut kaikki asut päälleni, niin kysyin Kirsin mielipidettä näkemästään. Kirsi oli selvästi hämmentynyt, mutta jollakin tapaa hänessä oli aistittavissa uteliaisuus. Viimein hän kysyi epäröiden, etkö sä jo tukehdu noihin? Naurahdin, ihminenhän hengittää joko nenän tai suun kautta ja hengitystähän ei ole edelleenkään estetty millään tavoin. Otin kaasunaamarin kaapista ja asettelin sen kasvoille, hengitin muutaman kerran syvään niin että hengitys tohisi kaasunaamarin ilmakanavissa. Otin kaasunaamarin kasvoilta ja totesin kirsille, että tämän kanssa ymmärtäisin paremmin tuon kysymyksen. Sä oot ihan mahdoton, Kirsi totesi. Mitä sulla kaikkea on? Hän jatkoi.

    Otin kaapista vielä keltaisen perinteisen sadeasun, mustat korkeakorkoiset kumisaappaat ja mustat kumikäsineet. Nämä eivät näytä sinustakaan varmaan mitenkään ihmeelliselle, jospa laittaisin vielä nämä päälleni. Mutta sitä ennen puemme sinut. Kirsin kasvoille levisi hämmentynyt ja ehkä hieman pelokaskin ilme. Mitä sä oikein aiot? Hän kysyi.

    Eiköhän lähdetä ostamaan kioskilta se tupakka-aski. Meistä ei ole enää kumpikaan ajokuntoinen, joten meidän on mentävä kävellen. Haluatko kastua vai laitatko mieluimmin vähän sadevaatteita päälle? Kirsi oli niin hämmentynyt, ettei kyennyt vastaamaan mitään. Menin lähemmäksi Kirsiä ja kuiskasin hänen korvaan, eiköhän riisuta sinut ensin. Kirsi katsoi minua erittäin mietteliään näköisenä. Naksautin hänen vyösoljen auki…..

    Sadepäivän ilta, osa 3.

    Mitä sä teet? Kirsi kysyi melkein hätäisenä.
    Sä pääset kokeilemaan miltä tuntuu pukeutua kumiin, hymyilin Kirsille samalla kun silitin kumikäsineen verhoamilla sormenpäillä hänen poskeaan.
    Nää oot hullu, Kirsi tokaisi. Hän katsoi minua silmiin ja jatkoi hyvin määrätietoisena, mää en halua tollaisia kamppeita päälle.
    Nyt ehkä ajattelet niin, mutta todellisuudessa sua harmittaa jos et edes kokeile, sanoin hieman ivallisesti.
    Mä en kokeile mitään, piste. Kirsi sanoi. Hänestä huokui sellainen viha, että olin aivan yllättynyt.
    Ei ole pakko, sanoin mutta Kirsi ei enää kuunnellut.

    Jäin makuuhuoneeseen yksin kun Kirsi häipyi suutuksissaan. Mietin mitä menin hölmöilemään? Harmitti että menin paljastamaan yhtään mitään. Miten saatoin olla niin tyhmä? Istuin sängyn reunalle, mietin että alanko riisumaan vai mitä teen? Olisipa ollut viinapullo niin olisin ottanut pitkän huikan. Jotenkin tuntui että tekisin mitä tahansa, jos pystyisin pyyhkimään äskeisen tapahtuman yli. Päätin että alan riisuutumaan. Menin Kirsin perään, hän saisi avata ainakin selkävetoketjun. Selkävetoketjun avaaminen vaatii yksin sellaista akrobatiaa, etten nyt siihen ala.

    Kirsi oli keittiössä, hän istui ruokapöydän ääressä hyvin mietteliään näköisenä. Menin varovaisesti hänen luokseen samalla avaten muovitakin neppareita. Pyysin Kirsiltä apua selän puolella olevan vetoketjun avaamiseen.
    Älä riisu, Kirsi sanoi anelevasti.
    No en mä näitä halua pitää jos sä tykkäät näistä huonoa, vastasin ihmeissäni.
    Ei ei, mä haluan nähdä sut tuossa asussa, sä oot jotenkin….. Kirsin lause jäi kesken.
    Jotenkin? Et halua loukata mua, sä et taida nähdä tätä juttua kovin viisaana? Arvelin.
    Laita se muovitakki takaisin päälle, Kirsi pyysi.

    En enää tajunnut mistä on kyse. Oliko tämä asu Kirsin mielestä hyvä vai huono? Eikö Kirsi halunnut tuntea kumia itsensä päällään? Hän halusi vain nähdä sitä toisen päällä? Niin tietysti. Olihan varmastikin paljon ihmisiä jotka katselivat jotain toisen päällä, mutta eivät missään nimessä halunneet sitä itsensä päälle. Oliko sellaiset oikeita fetissejä? Näistä olin lukenut keskustelupalstoilta mielipiteitä. Lopulta Kirsi rikkoi liian pitkän kestäneen hiljaisuuden.

    Avataanko se toinenkin viinipullo? Kirsi sanoi hyvin mietteliäänä.
    Mä voisin kyllä ottaa nää päältä ennen sitä? Sanoin
    Älä ota. Mä vaan säikähdin äskettäin niin paljon. Kirsi sanoi.
    Nyt en ymmärrä, selitätkö tarkemmin? Kysyin.
    Avataan ensin se viinipullo, Kirsi sanoi hymyillen.
    No, sopiihan se. Vastasin ihmeissäni.

    Kirsi aloitti, anteeksi että käyttäydyin tuolla tavalla. Mä en oikein osannut suhtautua tuommoiseen. Se oli jotain mitä mä olen halunnut mutta kun se tuli niin yllättäen, Kirsi selitti hiljaisella äänellä.
    Minä kuuntelin tarkkaavaisena ja välillä nyökkäsin päätäni.
    Kirsi jatkoi, tätä juttua ei tiedä kukaan muu kuin mun exä.
    Minussa heräsi jo uteliaisuuskin mitä olikaan tulossa.
    Kirsi jatkoi, tykkään tietysti normaalistakin seksistä. Mutta kun mää oon vähän erilainen.
    Niin, nyökkäsin ja minun uteliaisuus kohosi jo kohti huippua.
    Ethän sitten paljasta tätä juttua kenellekään? Kirsi kysyi.
    Jos mä oon näin pukeutunut, niin kai voisin kysyä sulta ihan saman kysymyksen, vastasin. Jatkoin edelleen, että en tietenkään petä ystävän luottamusta.
    Kirsi hymyili varovaisesti.

    Kirsi jatkoi edelleen, mä tykkään että joku hallitsee minua. Mä tavallaan olen alistujan roolissa. Nyt sä otit minut alistukseen niin luonnollisesti. Mä koin sen jotenkin käsittämättömän voimakkaasti. Jos mä sanon, etten ole koskaan kokenut tuollaista tuntemusta, niin en valehtele yhtään. Se oli kuin joku käsittämättömän voimakas orgasmi mutta ihan erilainen. Olisin jotenkin halunnut nauttia siitä tunteesta mutta en osannut, minuun iski jokin paniikki. Kirsi nyyhkytti.
    En tiennyt itkeekö hän ilosta vai jostakin pahan olon tunteesta. En ollut ajatellut asiaa yhtään ja tilanne tuli minullekin liian äkkiä.

    Me halattiin Kirsin kanssa pitkään, en halunnut irrottautua vaan rutistin Kirsin syleilyyn ja odotin tilanteen kehittymistä. Lopulta Kirsi rikkoi hiljaisuuden, haluaisitko sä alistaa mua? En osannut sanoa mitään, hymyilin ja napitin muovitakin neppareita takaisin kiinni.

    Sadepäivän ilta, osa 4.

    Mä en tiedä osaanko mä alistaa, mulla ei ole siitä oikein kokemusta. Epäilin Kirsille.
    Kyllä sä osaat, jatketaan vaan siitä mihin äskettäin jäi. Kirsi hihkui jo intoa.
    Tarkoitatko että pistetään vähän sateeseen sopivaa asustetta päälle ja lähdetään ostamaan sinulle tupakkaa? Kysyin.
    Tarkoitan, Kirsi tokaisi äänessään jo malttamatonta innokkuutta.
    Mä ehdin jo pelästyä että sä taidat pitää näitä mun sade ja kumivaate juttuja ihan hulluina.
    No suoraan sanoen en mä ole koskaan tajunnut mitä noissa kumijutuissa on, sadevaatteet ei minusta sisällä mitään eroottista, mutta sä saat tämän tuntumaan jotenkin kiinnostavalta, Kirsi selosti. Toi kuminaamari sun kasvoilla saa sut jotenkin ilmeettömäksi. Mutta….. sä oot niin käsittämättömän kiihottavan näköinen. Sä oot julma ilmeetön domina jonka armoilla mä haluan olla.
    Domina? Olenko mä sinusta domina? Ihmettelin Kirsille.
    Olet, Kirsin äänessä oli aistittavissa jännittymistä tai kiihottumista.

    Mietin, mitä domina tekisi nyt? Osaisinko olla domina joka ottaa toisen naisen alistukseen? Mitä alistujan kuuluu tehdä? Sub? Käytetäänkö alistujasta nimeä sub vai onko se orja? Mä oon ihan kokematon näissä jutuissa. Katsoin pitkään Kirsiä, hän odotti ja oli varmaankin valmis kokeilemaan alistumista minulle. Uusi tilanne kiihotti suunnattomasti. Ehdottomasti tätä pitää kokeilla, ajattelin.

    Saat auttaa minulle tuon keltaisen sadepuvun päälleni, annoin käskyn Kirsille.
    Kyllä, Kirsi vastasi heti kuin olisimme leikkineet jo roolileikkiä pitempäänkin.

    Kirsi auttoi minulle sadehousut päälle, sitoi housujen vyötärönauhan. Housujen jälkeen hän auttoi sadetakin päälleni, napitti nepparit ja sitoi hupun nauhan. Jalkaan Kirsi avusti minulle korkeakorkoiset mustat kumisaappaat ja käsiin vielä mustat kumikäsineet. Domina oli valmis seikkailuun, orja oli vielä täysin väärin pukeutuneena.

    Näyttääkö domina orjasta hyvälle? Kysyin Kirsiltä.
    Kyllä näyttää, Kirsi vastasi.
    Onko orja valmis ulos? Kysyin.
    Kyllä, jos domina niin sanoo, Kirsi vastasi.
    Naurahdin. Oletko vitsikäs, kysyin Kirsiltä niin vakavissani kuin osasin.
    Anteeksi, Kirsi vastasi.
    Riisuudu alasti, annoin komennon.

    Kirsi aloitti riisumisen ripeään tahtiin. Ei mennyt kun pikku hetki ja hän oli täysin alasti edessäni. Kirsillä oli kaunis vartalo, ajattelin että nyt nähdään miltä kumipuku näyttää kun se puetaan mallin vartalon ylle. Näyttääkö se silloin yhtä hyvälle, kun niissä kuvissa joita netissä näkyi? Pian se saataisiin selville, nyt Kirsin tehtävänä oli totella dominaa.

    Sinulla on kaunis iho, totesin Kirsille samalla silitellen mustalla kumikäsineellä vaaleaa ihoa.
    Kiitos, Kirsi huokaisi vastaukseksi.
    Tähän sinun iholle täytyy saada vähän talkkia jotta kumia on helpompi pukea, sanoin Kirsille.
    Jos niin haluat, Kirsi vastasi.
    Otin talkkipurkin ja levitin Kirsin selkään valkoisen talkkikerroksen. En suinkaan aikonut tehdä koko työtä itse, vaan komensin Kirsin levittämään itse kohtiin joihin hän pystyi sen tekemään helposti itsekin.
    Näyttääkö hyvälle, Kirsi kysyi Hetken kuluttua talkkia levitettyään.
    Näyttää, taitaa olla jo riittävästi, nyt alkaa varsinainen pukeutuminen. Vastasin.

    Ojensi Kirsille mustat kumiset stringit. Näistä on hyvä aloittaa, ihan kuten normaalistikin. Kirsi ei aikailut ja kumi stringit oli pian jalassa. Niiden jälkeen oli vuorossa mustat kumiset rintaliivit ja sukkanauhavyö. Seurasin mielenkiinnolla Kirsin ensimmäisiä kosketuksia kumisiin vaatteisiin.

    Miltä ne tuntuu päällä? Kysyin.
    Jännälle, tai ihmeen huomaamattomalle. Ei ollenkaan sellaiselle mitä ajattelin. Kirsi vastasi.
    Millaista sä sitten odotit? Kysyin.
    En oikein tiedä, ehkä jotain epämukavampaa. Kirsi pohti hetken.
    Epämukavaa? Taidan määrätä sinut pukemaan lisää kumia, saat tuntea onko se sitten epämukavaa.
    Teen mitä pyydät. Kirsin vastauksessa oli aistittavissa jotain minulle ennen kokematonta alistumista, Hän taisi nauttia.
    Tässä on seuraavaksi puettavaksi kumiset sukat. Sanoin käskevällä äänellä.
    Kiitos, Kirsi vastasi ja aloitti sukkien laittamisen jalkaan.

    Hetken kuluttua minun piti puuttua epätoivoiseen äherrykseen. Eihän se ensikertalaiselta enää sukan pukeminen onnistunutkaan. Jalkaterä ei mennyt tiukan nilkkaosan läpi. Levitin vähän lisää talkkia Kirsin jalkaan. Känsin sukan väärinpäin ja rullasin sukan helposti jalkaan. Kirsi teki itse saman toiselle jalalle ja sukan jalkaan laitto sujui jo paljon paremmin. Sukkanauhojen kiinnitys sentään sujui heti kuin vanhalta tekijältä.

    Sinähän olet nopea oppimaan, kehuin Kirsiä.
    Kiitos, minulla on hyvä opettaja. Kirsi sanoi.
    Sinulla on vielä paljon opittavaa. Minulla oli hymy herkässä. Tiesin että jotain jännää taisi olla edessä.
    Olisin kiitollinen jos saan olla sinun opissa, Kirsi sanoi.
    Taidan silti auttaa kumikäsineiden kanssa, ne on hankalat laittaa aina. En ole itsekkään oppinut niitä laittamaan kunnolla yksin. Avustin Kirsille käsiin mustat pitkät kainaloihin asti ulottuvat kumikäsineet.
    Nää on ihan upeat, Kirsi hämmästelee käsineitä ja ihailee niiden pituutta.
    Vieläkö olet halukas jatkamaan, kysyin varalta.
    Tietysti, Kirsi vastasi hetkeäkään epäröimättä.
    Silloin saat mustan kissapuvun.

    Annoin Kirsille kumisen kissapuvun. Sain seurata miten ensikertalainen ujuttautuu tiukkaan kumiseen haalariin. En tiedä mikä siitä näystä tekee niin kiihottavan mutta sellaista katselee mielellään. Kirsin pukeutuminen oli hidasta, jalkojen saaminen lahkeiden läpi tuntui vaikealle. Housuosa ei tuntunut nousevan millään riittävän ylös. Minun täytyi auttaa että päästiin etenemään. Pienen avustuksen jälkeen Kirsi sai vihdoin haalarin päälleen. Mutta halusin Kirsillekin hupun, läpinäkyvää kumia jossa oli myös vain silmien, sierainten ja suun reikä. Huppu laitettiin ennen kissapuvun vetoketjun sulkemista ja hupun helma jäi kissapuvun kauluksen alle. Katselin pitkään täysin kumin peitossa olevaa Kirsiä, pohdin että kiillotus suihkeella asusta saataisiin vielä kiiltävä. Sitten asu saattaisi näyttää Kirsin vartalon päällä yhtä hyvälle, kuin asut näyttävät mallien päällä kuvissa. Näinkin Kirsi näytti hyvälle ja nyt en viitsinyt alkaa värkkäämään kiillotteen kanssa. Kumin oli tarkoitus jäädä muovi ja sadeasukerroksen alle niin kiilto menisi hukkaan.

    Mikä fiilis, kysyin Kirsiltä?
    Jännittävä ja odottava, Kirsi vastasi.
    Huomaatko ettet enää pysty riisumaan käsineitä? Kysäisin.
    Empä tosiaan, Kirsi totesi ja tunnusteli tiukkoja hihoja jotka pitivät käsineiden varret tiukasti sisällään.
    Tuntuuko asu hyvälle? Utelin.
    Tää on ihmeen kivan tuntunen, puristaa jännittävästi, Kirsi hämmästeli.
    Puetaan vielä vähän lisää, noin et voi lähteä ulos. Sanoin Kirsille hieman komentaen.

    Mustan kumihaalarin päälle puettiin ensin valkoinen, hieman läpikuultava muovihaalari, samanlaista ohutta muovia kuin minullakin. Muovia ei Kirsille laitettu enempää. Oli vielä sadepuvun vuoro, Kirsille otin punaisen asukokonaisuuden. Punaiset lappuhaalarihousut, punaiset kumisaappaat, punainen sadetakki ja vielä kumikäsineet. Käsineet sai kuitenkin olla mustat mutta kumikäsineitä tuli olemaan Kirsin käsissä kahdet päällekkäin.

    Olimme molemmat pukeutuneet vedenpitäviin asuihin, kumia, muovia ja pällimäisenä tavallinen sadepuku. Meidän molempien kasvoja peitti läpikuultava kumi, tietysti pystyimme hengittämään suun ja sierainten kohdissa olevista aukoista. Silmienkin kohdilla oli aukot joten näköaistimme oli käytettävissä. Kiristin vielä Kirsin sadetakin hupun ja olimme valmiita ulos.

    Mene katsomaan itseäsi peilistä, minusta näytät hyvälle. Komensin Kirsiä.
    Mä en ole siitä yhtään varma, Kirsi epäili.
    Kyllä sä olet, sanoin ja menin Kirsin vierelle katsomaan myös itseäni peilistä.
    Ainut ääni mitä kuului, oli meidän sadeasujen kahinaa. Kirsiä selvästi jännitti. Lopulta rikoin hiljaisuuden. Eiköhän lähdetä kauppaan? Ilmoitin Kirsille.
    Ootko sä ihan tosissaan? Kirsi epäili.
    Olen, ota käsilaukku niin ei jää tupakat rahojen vuoksi ostamatta. Samalla läimäytin kevyesti Kirsiä kämmenellä takapuolelle. Tottelemattomuudesta seuraa piiskaa, sanoin varoittavasti Kirsille. Kirsin silmät paljasti aavistuksen nautintoa.

    Kirsi otti ojentamani käsilaukun, ennen rappukäytävään menoa hän katseli pitkään ovisilmästä. Kirsi ei heti ensimmäiseksi halunnut törmätä ihmisiin. Minun täytyi jo komentaa Kirsin avaamaan ovi ja astumaan rappukäytävän puolelle. Ketään ei näkynyt mutta Kirsi kiirehti painamaan hissin varaus nappia.

    Hissi saapui eikä siellä ollut muita. Tuntui kiihottavalle dominoida Kirsiä ja lähteä hänen kanssa yhdessä sadekävelylle. Hississä kirsi oli rauhaton, otin hänen kädestä kiinni ja pyysin häntä ottamaan rauhallisesti. Kirsi kääntyi katsomaan minua, olisin voinut kuvitella hänen ajattelevan, että käännytäänkö takaisin. Nyt kuitenkin mentiin.

    Miten sä voit olla noin tyyni? Kirsi kysyi.
    Mitä se auttaa jos ottaa paniikkia? Kysyin vastakysymyksen.
    Mutta entäs jos joku näkee? Kirsi kysyi vastaamatta minun kysymykseen.
    Varmasti joku näkee, kohta näet ettei ihmiset juuri huomaa edes mitään. Kerron Kirsille.
    Kyllä nää jo täytyy herättää ihmisten huomion, Kirsi väitti.
    Kun käyttäydyt tavallisesti, niin sä et herätä yhtään huomiota. Sitä paitsi sun kasvoja ei kukaan edes tunnistaisi.
    Eipä kyllä, sinäkin näytät ihan tunnistamattomalle. Kirsi totesi.

    Hissi pysähtyi alimmaiseen kerrokseen. Ketään ei ollut oven takana ja menimme ulos rappukäytävästä. Ulkona satoi, kuten koko päivän oli satanut. Vettä oli tullut joko kovaa tai kaatamalla. Nyt vettä taisi taas tulla kaatamalla. Sade ropisi huppuun äänekkäästi. Maassa oli melkoisia lätäköitä. Ne eivät meitä haitanneet, kumisaappaat jalassa niitä oli turha kierrellä. Jos vesi vähän roiskui lätäköissä, niin sekään ei haitannut.

    Liikkeellä oli vain muutamia ihmisiä, lähinnä koiran ulkoiluttajia. Melkein kaikki olivat lähteneet vain sateenvarjo sadesuojana. Sadetakkeja oli muutamalla, kumppareita sentään oli vähän useammalla. Yksikään muu ulkona olevasta ei ollut kokonaan sadepuvussa kuten me. Oli aavistuksen hämärää ja luultavasti kukaan ei huomannut kasvojamme peittävää kumihuppua. Kirsi pelkäsi kuitenkin jokaista ihmistä, joka tuli vastaan. Hän yritti kääntää päätään, ettei vastaantulevat huomaisi mitään erikoista. Minun piti hieman komentaa orjaa.

    Komensin Kirsin tiheän pensaikon suojaan. Komensin Kirsin menemään polvilleen märkään maahan. Kirsi hieman epäröi joten otin tiukan otteen sadetakin niskasta ja komensin uudelleen. Kirsi alkoi polvistua ja painoin häntä lisäksi niskasta maata kohti. Tottelemattomuudesta seuraa rangaistus , läimäytin muutaman kerran kämmenellä kirsiä takapuolelle. Komensin Kirsin seisomaan ja sanoin hänelle, että jatkossa on syytä olla täysin normaalisti. Kirsi vakuutti ymmärtävänsä asian.

    Saavuimme kaupan eteen, minuakin jännitti. Kirsiä jännitti luultavasti enemmän. Nyt edessä oli siirtyminen hämärän turvasta kaupan valoisuuteen. Itsekkään en ollut koskaan käyttänyt kumihuppua sellaisissa tilanteissa. Mitä jos vartija pysäyttää meidät terroristina? Mitä jos se haluaa tutkia meitä tarkemmin? Vartija löytää sadepuvun alta muovi- ja kumiasut. Ei pitänyt ajatella sellaisia, nyt vain kauppaan.

    Ootko sä tosissaan että mennään sisään? Kirsi kysyi.
    Tietysti, vastasin.
    Mä odotan ulkona, käy sinä. Kirsi pyysi.
    Haluatko rangaistuksen tässä? Kysäisin.
    En varmasti, Kirsi vakuutti.
    Me menemme kauppaan nyt, sanoin määrätietoisesti kirsille.

    Otin Kirsin kädestä kiinni ja talutin hänet sisään. Sadeasuista valui vettä ja peräämme jäi varmasti märät jäljet. Sadeasut pitivät äänekästä kahinaa, muoviasu sadepuvun sisällä lisäsi ääntä entisestään. Kukaan ei silti tuntunut välittävän meistä, saimme kävellä ihan rauhassa kaupan läpi ja muutama kaupassa olija vilkaisi kahisevan kaksikon suuntaan. Yhtään perään tuijottavaa ihmettelevää katsetta emme huomannut, tosin perään emme katselleet oliko takanamme uteliaita. Kassalle tulo jännitti. Siinä ei enää voinut vältellä kassan katsetta. Yhtään kassaa ei ollut täysin vapaana, mutta jonot olivat vain muutaman ihmisen mittaiset. Menimme kassalle jossa oli hihnalla muutamia ostoksia ja pääsimme suoraan painamaan tupakka automaatin valintaa. Laitoin valmiiksi ”seuraava asiakas” kyltin, Kirsi kaivoi lompakon ja maksukortin.
    Edellinen asiakas sai maksettua ostokset ja siirtyi pakkaamaan, oli meidän vuoro. Kassa tervehtii meitä, hän vilkaisee ensin Kirsiä ja sitten minua. Kassan täytyy huomata meidän kasvojen edessä oleva kuminaamio, katse vaihtuu parikin kertaa meidän molempien välillä. Jännitys oli mieletön. Kassa tytön toiminnassa ei näy merkkiäkään poikkeavuudesta. Kassa tyttö lukee viivakoodista hinnan ja sanoo ostoksen arvon. Kirsi ojentaa pankkikortin ja ottaa kynän allekirjoittaakseen kuitin. Allekirjoituskin menee muuten loistavasti mutta märät kumikäsineet kastelevat paperia. Maksun suoritettuaan Kirsi ottaa tupakka-askin ja lähdemme kohti ulko-ovea. Hämmästelen kuinka hyvin Kirsi pystyi toimimaan, ei mitään hätiköintiä tai tarpeetonta. Kaikki sujui ihan tavallisesti.

    Kassalta me lähdimme kävelemään kohti ulko-ovea, vartija odotti meitä heti kassan takana ja hän lähti peräämme. Siitä seurasi vielä ylimääräinen jännitys, epäilikö vartija meitä jostakin? Menimme liukuovesta ulos, mutta vartija ei enää seurannut meitä, helpotus oli suuri. Kävelimme vielä hetken pysähtymättä kauemmas kaupasta ja varmasti ihmisten katseilta turvaan. Pysähdyimme puistossa hämärään kohtaan minne ei ihmiset näkisi. Katsoimme hetken toisiamme.

    Se meni hyvin, sanoin Kirsille.
    Mulla vaan jyskyttää sydän vieläkin ihan hirveästi, Kirsi vastasi.
    Sama juttu, myönsin.
    Saanko polttaa yhden tupakan? Kirsi kysyi.
    Kai sä olet tupakan ansainnut, vastasin.

    Kirjoittanut KumiKati

    Lähde: http://keskustelu.suomi24.fi/node/6337150 ja http://keskustelu.suomi24.fi/node/6379613 ja http://keskustelu.suomi24.fi/node/6357820 ja http://keskustelu.suomi24.fi/node/6402560

    #218128

    pvcm
    Osallistuja (Participant)

    Puuttuvat osat 2 ja 4 lisätty.

    #218131

    Shinyboy
    Jäsen

    Kiitos pvcm puuttuvista osista, lisäsin ne tohon ensimmäiseen viestiin, niin ovat nyt oikeassa järjestyksessä 🙂

    #223229

    Nahkafarkkuinen mies
    Osallistuja (Participant)

    Tosi kiva stoori !! Enpäs ole ennen vastaavaa lukenutkaan .. EHKÄ alan paremmin ymmärtää pvc/kumimailmaa….

Esillä 4 viestiä, 1 - 4 (kaikkiaan 4)

Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.

Siirry työkalupalkkiin